Mitä on IoT?

Artikkeli perustuu Miten hyödynnän digitaalisia palveluita liiketoiminnassani -luentoon 22.3.2018.

Internet of Things, lyhyemmin IoT tarkoittaa suomeksi esineiden internettiä. Esineiden internet on internet-verkon laajentumista laitteisiin ja koneisiin, joita voidaan ohjata, mitata ja sensoroida internet-verkon yli. Kyseessä ovat siis älykkäät laitteet ja ohjelmistot, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen tiedonsiirron ja seurannan. IoT-tuote voi olla joko fyysinen esine, järjestelmä tai älykäs ympäristö.

IoT termi syntyi brittiläisen teknologiapioneerin Kevin Ashtonin luomana vuonna 1999. Ensimmäiset IoT-tuotteet olivat M2M järjestelmiä. (machine to machine) Nyt IoT-teknologiaa käytetään niin kuluttajien, eri liiketoimintojen kuin teollisuudenkin parissa.

Älykäslaite tekee jonkin toistuvan tehtävän; esimerkiksi mittaa lämpötilaa tai nauhoittaa videota, tämän jälkeen laite toimittaa sen halutulle vastaanottajalle. IoT-teknologiaa hyödynnetään mm kaupunkien älykkäässä kehittämisessä (Smart City). IoT:n avulla voidaan muun muassa seurata liikenteen sujuvuutta, parantaa turvallisuutta, tehostaa julkisen liikenteen toimintaa sekä auttaa parkkipaikan löytämisessä. Erilaiset älykoti (Smart Home) -järjestelmät ovat kuluttajien keskuudessa suosittuja. Älykoti-järjestelmällä muun muassa kodin lämpötilaa tai ilmastointia voidaan säätää etänä.

Tulevaisuudessa IoT:n odotetaan tuovan uusia keksintöjä muun muassa terveydenhuoltoon. Esimerkiksi diabetestä sairastavien elämänlaatua voidaan tulevaisuudessa mahdollisesti parantaa automaattisella verensokerimittarilla. IoT mahdollistaa tulevaisuudessa myös itseajavat autot. Jo 22 autonvalmistajaa kehittää itseajavia autoja. Esimerkiksi japanilaisen autonvalmistajan, Subarun, tavoitteena on tuoda jo vuonna 2020 markkinoille autoja, joissa on autonomisia ominaisuuksia alle 60 kilometrin tuntinopeuksissa.

Lue lisää:

Zahraa Khalil, IoT Foundations: Standards and Ecosystems

https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/autot/itseajavat-autot-todella-ovat-tulossa-liikenteeseen-jo-22-valmistajaa-testaa-kaliforniassa-6623888

Mitä on tekoäly?

Artikkeli perustuu Miten hyödynnän digitaalisia palveluita liiketoiminnassani -luentoon 22.3.2018.

Lyhyesti määriteltynä tekoäly on ohjelman kyky ratkaista kapean alueen ongelmia. Tekoäly tarkoittaa ei-inhimillistä järjestelmää, jolla on ihmisen tasoinen äly ja kyky älykkäisiin toimintoihin. Tosin sanoen kyse on ennakointi- ja päättelyohjelmistoista, jotka kykenevät automatisoimaan päätöksentekoa ja antamaan suosituksia.

Tekoäly jaetaan heikkoon ja vahvaan tekoälyyn. Heikko tekoäly tarkoittaa ohjelmaa, joka osaa toimia älykkäästi kapean alueen ongelmissa. Vahva tekoäly puolestaan tarkoittaa ihmismäistä superälyä, joka pystyy toimimaan monialaisesti. Superäly, joka ajattelee ja keskustelee on tulevaisuutta. Toisin sanoen tällä hetkellä kehittäjät pystyvät tuottamaan vasta heikkoa tekoälyä. Tällä hetkellä heikkoa tekoälyä voidaan käyttää muun muassa lääkäripalveluissa erilaisten diagnoosien tunnistamiseen, kasvojen tunnistukseen, lakiapuna ja sijoitusneuvojana. Tekoäly pystyy jo nyt voittamaan ihmisen suurta älykkyyttä vaativissa peleissä kuten shakissa ja erittäin vaativassa kiinalaisessa Go-pelissä. Tekoäly toimii tehokkaasti tehtävissä, joiden käsittelyyn tarvitaan suuren datamassan nopeaa läpikäyntiä.

Yksi tunnetuimmista arjessa käytössä olevista tekoälysovelluksista on Applen Siri. Applen luoma puheentunnistusohjelma eli Siri on hyvä esimerkki heikosta tekoälystä. Siriltä voi kysyä kysymyksen ja Siri osaa vastata kysymykseen. Toimintamalli perustuu siihen, että ohjelma osaa hakea omasta databasestaan kysymykseen sopivan vastauksen. Loppujen lopuksi Sirin toimintamalli ei kuitenkaan suuresti eroa esimerkiksi Googlen hakukoneen toimintamallista. Silti Siri vaikuttaa huomattavasti enemmän ihmiseltä, kuin hakukone, koska se tunnistaa puheen ja osaa vastata sanoin. Todellisuudessa Siri ei siis ymmärrä, mitä siltä kysytään, vaan osaa hakea databasestaan sanoille sopivan vastauksen.

Tekoälyssä tärkeä osa on myös koneoppiminen. Ideana on, että ohjelman ongelmanratkaisukyky paranee kokemuksen avulla. Tekoälyä kehitettäessä on mahdoton ohjelmoida ohjelmaan sisälle kaikkia mahdollisia ratkaisuja. Koneoppimisen idea on, että ohjelmoija antaa ohjelmalle tarkat säännöt ongelmanratkaisuun, minkä jälkeen ohjelmoija ohjeistaa tietokoneohjelmaa oppimaan esimerkeistä. Tällä tavoin on mahdollista, että ohjelma oppii ratkaisemaan valitun alueen ongelmia paremmin kuin itse ohjelmoija.

Katso lisää:

Doug Rose, Artificial Intelligence Foundations: Thinking Machines

https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/2017-oli-tekoalyn-voitti-ihmisen-pokerissa-ja-gossa-vie-tyot-ja-voi-aloittaa-kolmannen-maailmansodan-6694048

https://www.cs.helsinki.fi/webfm_send/932

Mitä on robotiikka? (eli robottitekniikka)

Artikkeli perustuu Miten hyödynnän digitaalisia palveluita liiketoiminnassani -luentoon 22.3.2018.

Robotilla tarkoitetaan laitetta, joka toimii fyysisessä maailmassa. Robotti on laite tai kone, joka hoitaa jotakin mekaanista tehtävää. (Robottiohjelmistot ovat heikkoa tekoälyä, eivät tässä yhteydessä ole robotiikkaa).

Teollisuuden käytössä robotteja on ollut jo 1960-luvulta lähtien. Ensimmäiset robotit tulivat autoteollisuuteen. Teollisuusrobotiikassa perustekniikka vakiintui 1980-luvun loppuun mennessä ja teollisuusroboteista tuli teollisia standardituotteita. Kuluttajille tällä hetkellä tarjolla on pölynimuri- ja ruohonleikkuurobotteja. Nämä laitteet ovat esimerkkejä robotiikan ja heikon tekoälyn yhdistämisestä.

Väestön ikääntyminen on megatrendi. Väestön ikääntymisen johdosta Suomessa on panostettu monentyyppisen hoivarobotiikan kehittämiseen. Tulevaisuudessa erilaisten robottien ja tekoälyn avulla pyritään kehittää robotisoituja apuvälineitä vanhusten hoitoon muun muassa ulkona ja sisällä liikkumiseen, hygienian ja peseytymisen apuvälineiksi sekä hälyttämään apua kaatumis- tai vaeltelutapauksissa. Tulevaisuudessa robotiikan uskotaan parantavan ikääntyneiden ja vammaisten elämänlaatua ja helpottavan arkielämää.

Robottitekniikkaan suhtaudutaan usein kaksijakoisesti. Sen pelätään vievän työpaikkoja. Robotiikka on kuitenkin perustellusti yksi avaintekniikoista suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn mahdollistamisessa.

Lue lisää aiheesta:
http://www.vtt.fi/Impulssi/Pages/Robotiikka-–-monien-mahdollisuuksien-tekniikkaa.aspx

Digitaalisuus haastaa suomalaisia PK-yrityksiä

Digitaalisuus on muuttanut radikaalisti liiketoimintaa lähes kaikilla toimialoilla. Digitaalinen murros on ajanut perinteisiä liiketoimintoja ahtaalle ja pakottanut niitä joko muuttumaan tai pahimmassa tapauksessa jopa lopettamaan toimintansa.

Suomen Yrittäjien toimeksiantona suoritetusta suomalaisten pienten yritysten digivalmiusselvityksestä (Owal Group Oy & Suomen Yrittäjät 2016) käy ilmi, että Suomessa on PK-yrityksiä, joiden digitaalisuusaste ei ennusteiden mukaan riitä tulevaisuudessa, jotta yritys pysyisi mukana digitaalisuuden lisäämässä kilpailussa. Selvityksen mukaan on suuri joukko pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka ovat vaarassa tipahtaa digitaalisuuden kehityksestä. Haasteena on selvityksen mukaan erityisesti se, että monissa yrityksissä digitaalisuuden aste riittää juuri ja juuri nyt, mutta tuotteiden ja palveluiden haastajat voivat digiliiketoiminnan rajattomuuden ja skaalautuvuuden takia tarjota hyvin lyhyessäkin ajassa nykyisen tarjonnan korvaavia ratkaisuja.

Tämän pohjalta on helposti ymmärrettävissä, että suomalaisten, erityisesti perinteisillä aloilla toimivien pk-yritysten tulisi jatkuvasti panostaa ja kehittää digitaalisuusastettaan. Selvityksen mukaan menestyneiden digiyritysten liiketoiminta perustuu digitaalisiin prosesseihin. Valitettavasti yritysten digitaalisia prosesseja ei voida kehittää pelkästään tavanomaisen koulutuksen kautta, vaan muutos vaatii kokonaisvaltaista ajattelutavan uudistamista.

Selvityksessä tutkitut suomalaiset pienyritykset jaettiin kolmeen ryhmään: diginatiivit, digikiinnostuneet ja digireaktiiviset. Diginatiiveilla digitaalisuus oli koko liiketoiminnan perusta, ilman digitaalisuutta yritystä ei olisi olemassa lainkaan. Ansaintamallit perustuvat vahvasti digitaalisuuteen. Sen sijaan digikiinnostuneilla yrityksillä ei ollut sisäsyntyistä tarvetta digitaaliselle liiketoiminalle, mutta pysyäkseen mukana alan kehityksessä nähtiin tärkeäksi liiketoiminnan kehittäminen digitaalisemmaksi. Selvityksen mukaan usein perinteiseen liiketoimintaan tuotiinkin digitaalisuus johonkin tiettyyn toimintoon tai liiketoiminnan osaan, esimerkiksi markkinointiviestintään. Tällöin yritys tutustui digitaalisuuden mahdollisuuksiin kokeilemalla ja testaamalla niitä käytännössä. Tätä kautta oppimalla digitaalisuutta liiketoimintaa voitiin vähitellen lisätä ja kasvattaa. Selvityksen mukaan digikiinnostuneiden yritysten digitaalisia menestystekijöitä olivat digitaalinen markkinointi ja yrittäjän kiinnostus digitaalisuuteen. Kehitettävinä alueina pidettiin asiakkaiden digitarpeiden ymmärtämistä ja yrityksen prosessien digitaalisuutta. Suurimpana haasteena näissä yrityksissä oli, ettei yrityksellä ollut tarvittavaa digiosaamista.

Digireaktiiviset yritykset puolestaan näkivät digitaalisuuden välttämättömänä pahana. Digireaktiiviset näkivät digitaalisuudessa joitakin mahdollisuuksia, mutta ensisijaisesti muutokseen näitä yrityksiä ajoi pakottava toimintaympäristön muutos. Näissä yrityksissä digitaalisuus toteutuu lähinnä yrityksen sisäisissä prosesseissa ja markkinoinnissa. Digireaktiiviset ovat usein paikallisesti toimivia perinteisiä yrityksiä, joilla on vakiintunut asiakaskunta, minkä vuoksi ne eivät näe digitaalisuuden lisäämistä välttämättömän tärkeänä. Digireaktiivisille yrityksille digitaalinen markkinointi ja yrityksen prosessien digitaalisuus olivat kehittyviä osa-alueita. Haastavina heikkouksina selvityksessä nähtiin näiden yritysten kiinnostus digitaalisuutta kohtaan, tarvittava digiosaaminen sekä asiakkaiden tarpeiden syvällinen ymmärtäminen.

Selvityksestä kävi ilmi, että tärkein yksittäinen avaintekijä yrityksen digitaaliseen menestykseen oli yrityksen kiinnostus digitaalisuutta kohtaan. Diginatiiveissa yrityksissä yrittäjällä oli tyypillisesti halu olla edelläkävijän asemassa ja seurata alan kehitystä aktiivisesti. Selvityksen mukaan riittävä digiosaaminen oli liki yhtä tärkeä menestystekijä kuin kiinnostus digitaalisuuteen. Yrityksillä tulisi olla halu altistua uudelle, mikä mahdollistaisi uuden kokeilemisen ja tästä oppimisen ja tätä kautta digiosaamisen karttumisen. Menestyneesti digitaalisesti suuntautuneet yritykset hyödynsivät osaavia kumppaneita niissä kohdin, joissa yrityksen oma osaaminen oli heikkoa tai omat resurssit riittämättömiä. Kolmas menestystekijä oli yrityksen kyky ymmärtää asiakkaiden tarpeita. Erityisesti diginatiivit olivat yrityksiä, jotka osasivat kuunnella ja tulkita asiakkaitaan kerätyn tiedon pohjalta. Siksi ne pystyivät tarjoamaan asiakkailleen sellaisia digitaalisia ratkaisuja, joita asiakkaat eivät olisi muutoin osanneet ostaa tai tiedostaa tarvitsevansa. Asiakaspalautteen kysyminen ja keräämisen aktiivisuus korostuivatkin juuri digitaalisesti menestyneissä yrityksissä.

Selvitys on luettavissa kokonaisuudessa tästä linkistä.